Ei ole sanoja.

Katson vain ruutua ja tunnen syvää surua. Suupielet kääntyvät alaspäin, silmät kostuvat. En itke. En jaksa.

Tavallinen luonas, kun puhelin soi. Äidillä ei lähde ääntä. Ensi-avussa, osastolle matkalla. Keuhkot kuvataan veritulppien varalta, selkä magneettikuvataan. Haava on tulehdtunut, uutta pullistumaa epäillään. Vastahan se selkä leikattiin, ei ole edes kahta viikkoa.

Pyöräilin tänään kirpparille. Hengitin raskaasti, räpyttelin kyyneliä. Sanoin itselleni ääneen, ettei äiti kuole tänään.