Tänään juttelin siskon kanssa pitkään hänen sairaudestaan. Vakava ja arvaamaton sekin, jälleen on kivut alkaneet ja tuloksia odotellaan. Siskon mielessä pyörii ne pahimmatkin vaihtoehdot ja sitten ne muuten vain huonot vaihtoehdot.

En ole oikein muistanut, kuinka vakava siskonkin sairaus on. Ei siitä puhuta, sisko vain joskus mainitsee sen aiheuttamista hankaluuksista ja kivuista. Pitää muistaa kysyä enemmän, ottaa huomioon paremmin.

Tulipa taas niin pohjattoman surullinen olo. Mulla on vain yksi sisko. Yksi velikin on, mutta ei hän ole läheinen. Jotain perheestämme kertonee sekin, että veli on sairastanut vakavan syövän.

En nyt edes jaksa miettiä koska on minun vuoroni, jännitän vain siskon vuoksi. Ja olen surullinen.

Äidin kanssakin puhuin tänään. Nyt on polvissakin todistetusti pahaa vikaa, tekoniveltä oli ehdotettu. Äiti ei vielä ruvennut leikkausjonoon.