Äiti, anteeksi kun en ole sanonut mitään, mutta kyllä minä kuuntelen.

Huomaan kyllä, että et meinaa jaksaa enää. Sinua väsyttää. Ei sinun tarvitse sitä sanoa, kuulen sen äänestäsi.

Minä en vain jaksa nyt kysyä. En jaksa olla koko ajan huolissani. Yritän taas olla niin tavallinen, iloinen ja reipas. En uskalla kysyä joka kerta miten voit, koska äiti, minä pelkään etten pystykään kuuntelemaan. Pelkään, että hajoan ja sinä kuulet sen.

Pidän kiinni siitä, että sinusta ei tule minun lohduttajaani. Sinä saat sanoa minulle kaiken mitä haluat ja minä kestän sen. Minun pitää kestää se, se on minun tärkein tehtäväni tässä järjettömyydessä. En romahda, voit luottaa siihen.

Kyyneleet valuvat vasta sitten, kun käännän selkäni.