Mietin usein, miksi tämä järjetön kuolemanpelko on asettunut minuun taloksi. Miten voisin pärjätä sille? Miksi se ei jätä minua rauhaan?

Inhoan sitä, että mietin kuolemaa niin paljon. Onko typerämpää kuin pelätä sitä, mikä tulee kyllä joka tapauksessa tapahtumaan. Mutta toisaalta, miten sitä sitten voi olla pelkäämättäkään.

Kun itkin eilen miehelle pelkojani, tajusin taas miksi pelkään niin paljon. Pelkään, että minulta viedään kaikki koska olen niin onnellinen ja haluan niin vimmatusti elää. Minulla on kaikki mitä toivoa saattaa, minulla on niin paljon rakkaita ettei mitään puutu. Haluan nähdä yhtä sun toista, mutta etenkin haluan olla olemassa lapsilleni. Haluan olla heille turva ja tuki, äiti johon voi aina nojata. En kestä ajatusta, että joutuisin heidät hylkäämään.

Mutta miksi minä pelkään omaa kuolemaa, vaikka minun äitini on se joka tässä on kuolemassa? 

Miksipä en. Suren niin monta asiaa, sitäkin että miltä äidistä tuntuu jättää omat lapset, omat pienet ja ehkä syntymättömät lapsenlapset. Menen äidin pään sisään ja voin tuntea sen surun. Se on kaikkein synkin ajatus tässä koko mielen kaaoksessa. Miten voi irrottaa otteen lapsistaan? Miten sen pystyy hyväksymään.

Tästähän ei ole pitkä matka siihen, että en tahdo luopua omista lapsistani. En tahdo jättää elämääni, rakastan sitä. Rakastan miestäni yli kaiken, hän on lasten jälkeen minulle maailman tärkein ihminen.

Suren myös muiden kuin itseni puolesta. Omien lasteni. Isin puolesta. Veljen lasten, joille mummo on ehkä rakkain ihminen, koska heidän vanhemmat eivät taidoillaan loista. Siskon lasten, joille mummo on myös hyvin läheinen. Ja suren itseni puolesta. Kun äiti viedään, tuntuu, että viedään koko lapsuudenkoti. Kaikki se mistä minä tulin, missä minä kasvoin ja missä minun oli turvallinen ja hyvä olla. Olen sitten ihan yksin, kukaan ei enää kanna huolta minusta. Koko lopun ikäni olen ilman äitiä.

Kuolemanpelko on siitä kamala pelko, että se tulee kyllä tapahtumaan. Sen jokainen tietää. Sitä ei voi hallita eikä estää. Sen edessä ei kysytä, että haluatko lähteä. Ihminen vain viedään ja sillä selvä. Vastaan ei ole panemista, vaikka olisi miten monta syytä jäädä.